Metalliton maanantai ja sähkö tulee pistokkeesta

Lapin eläessä niin kutsutussa ”kaivos-kiimassa” on syytä pohtia metallien tarpeellisuutta maailmassamme.

Aloitetaan Muovittomasta syyskuusta. Syyskuun aikana yritin välttää muovituotteita. Kaupassa käynti sujui kävellen, ostosten livahtaessa kangaskassiin, hedelmät pakkasin irtoina. Leivät olivat valitettavasti muovipusseissa, enkä omaa jauhopeukaloa. Onnistuin kuitenkin mielestäni melko hyvin välttelemään ylimääräisiä muovituotteita. Miten minulle kävisi metallien kanssa?

HUONOSTI. Paljon huonommin kuin muovin kanssa.

Aloitan aamusta. Hyvää huomenta. Sänky josta herään, on jousitettu jenkkisänky. Jouset ovat metallia. On siirryttävä olkipatjaan tai taljalle. Kävelen ovelle, saranat narahtavat oven auetessa. Saranat ovat metallia. On siis hankittava vanhat kunnon ”vittasaranat”. Kävelen keittiöön ja räpsäytän valot päälle. Tai en sittenkään. Sähkö juoksee talouteeni kupari johtoja pitkin. Mieleni tekee kahvia. Kahvinkeitintä en voi käyttää sähköjen ja lämpövastusten vuoksi. Kävelen ulos. Hajen mettästä puita. Näpertelen puut nättiin kasaan ja alan vuolemaan kiehisiä. Katson kädessä olevaa puukkoani. Kiroan ja laitan sen takaisin tuppeen. Haen postilaatikosta turhan mainoslehden sytykkeeksi. Mieleeni pilkahtaa kuva painokoneesta. Taas metallia. Onneksi sattui olemaan kuivia puita. Kaivan taskusta sytkärin. Katson sitä ja laitan takaisin taskuun. Otan vaihtoehtoisesti tikut. En lue sisällysluetteloa. Pakko jotain on saada käyttää. Nuotio ritisee.

Tuijotan asuntoani. Betonisokkeli osuu silmiini. Siinä täytyy olla raudoitus, vesiputket jne. On siirryttävä elämään telttaan. En voikkaan, teltan kepit ja tapit sisältävät metallia. Lapin kasvattina äkkään laavun mahdollisuuden. Äkkiäkös sitä muutaman kuusen kaataa kirveellä. Ei, ei sittenkään kirveellä. Keräilis kaatuneita puita. Neljä suht. saman mittaista tukipuuta, katto. Kuljen metsässä tunteja, kenkä uppoaa lumeen. Perkele. Avaan vetoketjun ja otan kengän jalasta. Puistelen lumet pois ja tuijjotan kenkää epäuskoisena. Vetoketju, metallia. Mikkä nutukkaat tässä nyt pitäisi hankkia vai? Neki ommellaan neulalla. Samoin vaatteet. Neulat on metallia. On kait niitä luisiaki tai puisia…jossain. Alastikko pitäis olla? Saan laavun viimein kasaan. Nuotioon olen lisäillyt puita ettei se vain sammu.

KAHVIA! Missähän se nokipannu onkaan. Ei voi olla totta! Sekin on metallia. Minua alkaa jo tympäsemään. Kaivan kaapista savisen uunivuoan. Keittyy se tässäki. Lumesta sulatan vedet. Jo poreilee. Sakat sekaan ja sekottamaan. Ei lusikalla vaan puutikulla. Kahvi kuksaan. Ui että osaa olla hyvää.

Puhelin soi. Eihän tähän voi vastata. Komponentit metallia, tukiasemat metallia… Poltan käämit ja menen kotia.

On mielestäni käsittämätöntä vastustaa kaivostoimintaa kaikkinensa. Jokainen kaivos ja sen vaikutukset ovat yksilöllisiä. Emme voi sysätä kaivostomintaa vain ”jonnekkin muualle”. Tarvitsemamme malmit sijaitsevat maaperässä juuri siinä kohtaa missä sattuvat sijaitsemaan. On myös ymmärrettävä, että kaivannaisteollisuus on laaja toimintakenttä, joka sisältää niin malmimineraalien louhintaa kuin luonnonkiviteollisuutta. Ei ole olemassa kahta samanlaista kaivosta. Kaivannaisteollisuuden tuotteiden tarpeellisuutta ei voi kukaan kieltää. Nykyihminen on täysin riippuvainen metalleista.

Meidän on huolehdittava, että kaivokset toimivat vastuullisesti. Meidän on huolehdittava ympäristöstämme. Meidän on valvottava ihmisoikeuksien ja hyvien työolojen toteutumista. Vastuu on meillä. Olemme riippuvaisia metalleista. Me päätämme louhiiko sen kehitysmaissa lapsityövoima käsin puhelimiimme vai louhitaanko se täällä missä työoloja valvotaan, ympäristöä suojellaan ja epäkohtiin puututaan. Jos lähdemme malminlouhinnan kieltävälle linjalle, meidän on oltava valmiita palaamaan aikaan ennen rautakautta.

Janni Salmela, Pelkosenniemen kunnanvaltuutettu

Lappi vapaaksi etelän sote-sorrosta!

Lapin Vasemmistonuoret esittää närkästyksensä hallituksen soteratkaisusta. Ministeri Rädyn mukaan Lappi ei voi toimia omana sote-alueena. Syyksi hän mainitsee muun muassa sen, että lähin yliopistollinen sairaala sijaitsee Oulussa, jolloin sekä Lappi että myös Kainuu täytyy sitoa Oulun seudun kanssa samaan alueeseen.

“Yliopistosairaalaperustelu on turhaa Jeesustelua”, paaluttaa järjestön puheenjohtaja Jussi Öman ja jatkaa: “Ei se Oulu tule näillä päätöksillä yhtään sen lähemmäksi utsjokelaisia. Jos hallituksella olisi todellista halua näiden palveluiden lähelle tuomiseksi, käynnistäisi se välittömästi hankkeen yliopistosairaalastatuksen ja lääkärikoulutuksen perustamiseksi Lappiin Rovaniemelle.”

Sote-ratkaisu siirtää keskimäärin puolet kaikkien kuntien budjetista kuntapäättäjien käsistä sote-alueen päättäjille, mikä Lapin Vasemmistonuorten mielestä aiheuttaa vakavan demokratiavajeen. Näin ollen se on räikeässä ristiriidassa Lapin alueen itsemäärämisoikeuden lisäämisen kanssa, jonka puolesta järjestö on kamppaillut pitkään.

”Meillä ei ole varaa säästää sosiaali- ja terveyspalveluista, ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista,” toteaa Vasemmistonuorten toinen varapuheenjohtaja Anni Ahlakorpi. Vaikka Räty puhuu yliopistollisten sairaalapalveluiden tärkeydestä lappilaisille, on uudistuksen taustalla todellisuudessa halu säästää keskittämällä palveluita suuriin yksiköihin. ”Ne näennäiset säästöt mitä ministeri Rätyn ehdottamalla sote-aluejaolla saataisiin, näkyisivät kasvanina menoina muualla,” huokaa Ahlakorpi turhautuneena. Jos sote-palvelut eivät ole helposti saavutettavia, kynnys hakeutua hoitoon kasvaa. Kun vaivat pahenevat, myös niistä aiheutuvat kulut kasvavat kun sekä hoitoajat että sairauslomat pitenevät. Toisaalta pitkät matkat aiheuttavat jo itsessään kuluja suurempien matkakorvausten takia.

Lapin Vasemmistonuoret yhtyy lappilaisten kuntapäättäjien vaatimukseen tehdä Lapista oma sote-alueensa. Se on sekä pitkällä että lyhyellä tähtäimellä järkevin tapa turvata lappilaisten yhdenvertainen asema sote-palveluiden käyttäjinä.

lisätiedot:

Jussi Öman - 040 7314145

Anni Ahlakorpi - 040 5454753

Älä sairastu syrjäkylillä!

Lapin vasemmistonuoret vastustaa sosiaali- ja terveysministeri Laura Rätyn aikeita vähentää synnytysosastoja sekä ympärivuorokautisia terveyskeskuspäivystyksiä. Tällä hetkellä ympärivuorokautista tk-päivystystä tarjoaa melkein 60 toimipistettä, joiden asiakaskunta on lähes 1 000 000 suomalaista. Uudistuksen jälkeen ympärivuorokautista päivystystä tarjoaisi vain 30 toimipistettä.

”On selvää, että uudistus veisi peruspalvelut entistä kauemmas valtavalta osalta maamme väestöä. LaVanun mielestä säästöjä ei tule hakea kansanterveyden kustanuksella.” 

–Jussi Öman/ Lapin Vasemmistonuorten puheenjohtaja

Pohjoisen pienillä paikkakunnilla välimatkat kodin ja terveyskeskuspäivystyksen välillä kasvaisivat kestämättömän pitkiksi. Taannoin Sodankylän kunta keskitti yö- ja viikonloppupäivystyksen Rovaniemelle. Mikäli Ivalon terveysasema kokisi samanlaisen kohtalon, ivalolainen joutuisi matkaamaan lääkäriin 290km ja utsjokelainen 450km. Ajallisesti matkat tekisivät autolla 3,5-6h. 

Tilanne ei ole suurempien paikkakuntienkaan näkökulmasta sen edullisempi: Koska lisää resursseja ei jaeta, suurempien sairaaloiden jonot tulevat pitenemään entisestään ja hoitoonpääsy viivästyy. 2013 keskimääräinen jonotusaika Lapin keskussairaalan yhteispäivystyksessä vaihteli kolmen ja neljän tunnin välillä. Etelän suurilla kaupunkialueilla ongelmaksi nousisi aluejako eli kuka on minkäkin sairaalan asiakas.

Lapin vasemmistonuoret on erityisen huolissaan sosiaali- ja terveysministerin suhteellisuudentajusta. Räty on linjannut, ettei synnytysosastojen toiminta ole lähipalvelu. Esimerkiksi Länsi-Pohjan keskussairaalan synnytystoiminta on lakkautusuhan alla. Meri-Lapin alueen asukkaat haluavat elää, synnyttää ja kasvattaa lapsensa kotiseudullaan. Alueen väkiluku on n. 50 000 ihmistä, joten laukkautusuhka koskettaa merkittävää osaa maakunnan väestöstä. Lapin keskussairaalan kapasiteettiä on turha kuormittaa entisestään, sillä jo nyt Lapin pisimmät synnytysmatkat ovat peräti 500km. Valtavat synnytysmatkat näkyvät myös kustannuksissa, sillä siirrot vaativat usein ensihoidollista ambulanssikuljetusta.

Pohjoisen keskisuurilla paikkakunnilla on jo aiempaa kokemusta synnytysosastojen lakkauttamisesta. Kuusamon terveyskeskuksen synnytystoiminta lakkasi 2010, jolloin terveyskeskuksen ylilääkäri Niilo Keränen kertoi Koillissanomille, ettei synnytystoiminnan lakkauttaminen ole tuonut Kaupungille lainkaan säästöjä. 

http://www.koillissanomat.fi/etusivu/synnytysosaston_lakkautus_ei_tuonut_s%C3%A4%C3%A4st%C3%B6j%C3%A4_4937618.html

puheenjohtaja: Jussi Öman – 040 7314145
piirisihteeri: Eetu Ahola – 040 7000219

Laitosruokaa tarpeiden mukaisesti!

Lapin Vasemmistonuoret vaatii ateriapalveluille riittäviä resursseja tarjota monipuolista, ravitsevaa ja terveellistä ruokaa. Laitosruokaa syövät ensisijaisesti lapset ja ikäihmiset. Etenkin perusterveydenhuollon puolella potilaiden keski-ikä on korkea ja he eivät välttämättä ole tottuneet "eksoottisiin" ruokalajeihin. Ruokalistoilla on makuja lähes jokaiselta pallomme mantereelta, esimerkiksi chili con carnea, wokkia ja kuskusia. Syömättä jäänyt ruoka johtaa vanhusten aliravitsemukseen ja ruokahävikin lisääntymiseen.

”Kun seniorin toimintakyky putoaa tasolle, jossa hän ei ole enää orientoitunut aikaan taikka paikkaan, onnellisuus muodostuu arjen pienistä iloista kuten ruokailusta. Aliravittuja ikäihmisiä on paljon, mikä johtuu usein siitä, ettei ruoka maistu” linjaa Lapin Vasemmistonuorten puheenjohtaja ja sairaanhoitaja Jussi Öman.

Lapin Vasemmistonuoret on huolissaan lasten ja ikäihmisten ravitsemuksesta, esimerkiksi riittävästä proteiininsaannista ja erityisruokavalioiden huomioimisesta. Usein kunta hoitaa ateriapalvelun toimittamalla ruuat keskuskeittiöltä niin päiväkoteihin, kouluihin kuin ikäihmisten ateriapalveluihin. Monipuolisia ruokalistoja laadittaessa tulee ottaa huomioon kohderyhmien tarpeet: lapsille on tarjottava vaihtelevaa ruokaa ja vanhuksille tuttuja makuja.

Perinteisiä kotimaisia ruokalajeja on helppo valmistaa näiden kriteerien mukaisesti, eikä hintakaan ole kohtuuton. "Esimerkiksi Sodankylän uudessa keskuskeittiössä otetaan käyttöön strategia, jolla pystytään valmistamaan lähiruokaa puolivalmisteiden hinnalla. Tämä mahdollistetaan muun muassa hyödyntämällä paikallisten tuottajien palveluita ja ennakoimalla ruokien kypsentämiseen kuluva aika esimerkiksi kypsyttämällä osa raaka-aineista yön aikana" Öman selventää.

VAPPU!

Mediassa ounastellaan joka vappu sen sisällöstä, sen merkityksestä ja kenen sitä kuuluu juhlia. Lapin vasemmistonuorten puheenjohtajana, olen käynyt vuosittain kertomassa medialle työväen nuorison käsityksistä vapusta. Uuden Rovaniemen toimitus sai tänä vuonna typotettua sukunimeni ja pidettyä puoluetta sekä sen nuorisojärjestöä synonyymina, mutta vapun sanoma kuitenkin välittyi jutusta: Yhä moni nuori kokoontuu juhlimaan hyvinvointiyhteiskunnan peruspilaria, suomalaista työtä.

Vaikka korostankin vapun vasemmistolaisia perinteitä, henkilökohtaiseen vappuuni kuuluvat niin työväenlaulut kuin sima ja munkitkin. Nuorten tulisi löytää vappu työväenjuhlana, mutta vapun henki katoaa, jos kaikki eivät saisi sitä juhlia. Kuuluuhan perinteisiin arvoihin myös yhdessä tekeminen ja yhteiset saavutukset. 

Vasemmistolaista vappua vietetään ennen kaikkea Kemissä

Minulta on usein kysytty onko vappu työväen juhlana jo aikansa elänyt. Lapissa vasemmistoliike on ollut kautta aikain näkyvimpiä poliittisia suuntaumuksia, mutta marsseja marssitaan enää Kemissä ja Kolarissa. Koen , että suurin vaikuttava tekijä tähän on kansan yhteiskunnallinen piittaamattomuus. Kyse ei ole siitä, onko vasemmistolaisen vapun aika ohi, vaan kansan intohimottomasta suhtautumisesta politiikkaan sekä vapun kaupallistumisesta. Markkinatalous teki niinsanotusti joulut. Täytyy olla kuitenkin sokea, ollakseen näkemättä kaupunkien katujen punaliput ja viirit. Täytyy olla myös kuuro, ollakseen kuulematta vapun punaista sanomaa toreilla ja uutisissa.

Matkustin itse Kemiin vappumarssille, koska kotipaikkakunnallani Rovaniemellä ei ole marssittu aikoihin. En ollut ainoa ulkopaikkakuntalainen kulkueessa. Mielestäni ilmiö on konkreettinen viesti medialle: Perinteiselle vasemmistolaiselle vapulle marsseineen on yhä kysyntää. Kulkueessa marssiessani tunnen olevani omieni joukossa. Taustalla soivat tutut laulut, herättävät minussa voiman tunnetta. Mieleeni astuvat kuvat arjen sankareista, joiden käsien työlle aikamme rakentuu sekä ajatukset julmasta kansalaissodasta, mutta myöskin työväen yhtenäisyys ja nuorisoliitto, joka jo 70-vuotta on elämän oikeuksia puolustanut.

Marssi tuo kansaa yhteen

Marssiminen merkitsee minulle ennen kaikkea yhteen kokoontumista. Kulkueessa voimme kantaa ylpeänä lippuamme ja kunnioittaa työkansan saavutuksia. Vapun iskulauseet ovat säilyneet samankaltaisina jo vuosikymmenet. Se kertookin, että vielä on paljon parannettavaa. ”Rauha, kansanvalta ja oikeus” ovat sanoja, jotka näyttelevät yhä suurta roolia vappukulkueissa.

Lukiessani uutisia ja tovereitteni kertomuksia Helsingin synkistä välikohtauksista vapun juhlinnassa, ajatukseni täyttää pettymys. Hajottaessaan lippuja ja teljetessään rauhanomaisia marssijoita putkaan, Helsingin poliisi toimi juuri noita kolmea vapun perinteistä arvoa vastaan. Vaikkei vappumarssi olekaan mielenosoitus, näen toiminnan sananvapautta sekä kokoontumisoikeutta polkevana. On sääli, että juhla jonka teesit ja luonne ovat rauhanomaisia, saa osakseen väkivaltaa.

Punaliput salkoon ja marssille!

-Jussi Öman/Lapin vasemmistonuorten puheenjohtaja

Rovaniemellä leikataan

Leikkauksia koulutukseen

Rovaniemen vappu alkaa synkissä merkeissä. Hallituksen säälimätön säästöohjelma saa Rovaniemen koulutusyhtymän vapisemaan. Luvassa vappuviikolla alkavat yt-neuvottelut. Lapin Kansa (23.4.2014) uutisoi, että koulutusytymä (Lapin ammattiopisto, Lapin matkailuopisto ja Lapin urheiluopisto) vähennykset voivat koskea jopa 80 henkilötyötä vuodessa. Irtisanomisilta on lähes mahdotonta välttyä. Pelkät irtisanomiset eivät riitä. Opetus- ja kulttuuriministeriön leikkauspäätökset vievät Rovaniemeltä 350 aloituspaikkaa. Miljoonien säästöt edessä. Tässä taas osoitus, kuinka kohtalokasta ja lyhytnäköistä politiikkaa hallitus on tehnyt! Kehitykseltä viedään kaikki pohja. 

Jokapäiväinen leipämme

Huonotuutiset eivät lopu tähän. Markkinoita dominoiva leipomojätti Vaasan Rovaniemen leipomo uhataan lopettaa. Kokonaan. Se tietäisi 56 työntekijän lopputilejä. Tämänkokoisessa kaupungissa 56 työntekijän uudelleen työllistäminen ei ole helpoimpia haasteita. Varsinkaan, kun töitä ei yksinkertaisesti ole! 

Vaasan leipomo syyttää leipomon lopettamisesta kuluttajia. He väittävät, että kuluttajien muuttuvat tottumukset syövät kannattavuuden. Yhä suurempi osa ihmisistä ostaa leipänsä kaupan paistopisteiltä. Lämmin leipä siis maistuu ihmisille. K-Supermarketin paistopisteen leivänmyynti kattaa 14% kaupan leivänmyynnistä (Lapin Kansa 25.4.2014). Trendi on nouseva. Näin suomalaiset kauppaketjut vahvistavat monopoliasemaansa, vieden tulon paikallisilta leipomoilta. Paistopisteillä paistettu leipä ei ole lähelläkään kotimaista tuotantoa! Leivät tuodaan milloin mistäkin esimerkiksi Virosta tai Ranskasta. Kotimaisuus vastaan leivän lämpimyys ostohetkellä. Leivän lämpötila vie voiton. Tukekaa kotimaista maataloutta ja leipomoteollisuutta! Lämmittäkää sämpylänne ennen tarjoilua vaikka mikrossa . 

Joka tapauksessa toivotan hyvää vappua, sillä edellytyksellä, että vapun todellinen sanoma ei huku serpentiineihin tai ylioppilaslakkeihin. Vappu on työväen juhla! 

Eetu Ahola, Rovaniemen Vasemmistonuoret

vuosikokouskannanotto - Lappi tarvitsee nykyiset sote-alueensa!

 Lapin vasemmistonuoret vaatii, että maakunnan kaksi sairaanhoitopiiriä säilytetään ja että kunnat saavat vastata perusterveydenhuollosta nykyisellä mallilla. Terveydenhuollon palveluiden keskittäminen ja toimipisteiden vähentäminen sotii Lapin vasemmistonuorten mukaan ihmisarvoa vastaan. Etenkin pienet kunnat tarvitsevat välimatkojen vuoksi olemassa olevat terveysasemansa.

Sote-uudistuksen mukaan erikoissairaanhoidon palveluita saavat järjestää vähintään 50 000 asukkaan kunnat ja perusterveydenhuollon palveluita taas 20 000 asukkaan kunnat. Nykyisellään se tarkoittaisi sitä, että vain Rovaniemellä olisi keskussairaala ja terveyskeskukset Kemissä ja Torniossa.

–Kuntaministeri Henna Virkkunen (kok.) on linjannut, ettei Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiriä voida jatkaa ilman Meri-Lapin alueen kuntaliitoksia eikä Lappia voida jättää kuntaliitosselvitysten ulkopuolelle, Lapin vasemmistonuorten puheenjohtaja Jussi Ömankertoo.

–Lappiin tarvitaan useampi kuin yksi sote-alue jo siksi, että Lapin sairaanhoitopiirin erikoissairaanhoito kuormittuisi lisää koko Meri-Lapin väestöllä ja hoidonsaanti pitkittyisi entisestään. Kuntaliitosten myötä myös peruspalvelut joudutaan viemään kauemmas paikallisilta, Öman perustelee.

Pitkät etäisyydet jo nyt

Lapin vasemmistonuoret huomauttaa, että sote-uudistuksen yhteydessä kaavailtu vastuukuntamalli pakottaa toteutuessaan pienet kunnat yhdistymään ja keskittämään perusterveydenhuollon järjestämisen suurimmalle paikkakunnalle.

–Tämä johtaa pienten terveysasemien lakkauttamiseen ja perusterveydenhuollon palveluiden karkaamiseen hälyttävän pitkien etäisyyksien taakse, puheenjohtaja Jussi Öman huomauttaa.

Pitkät välimatkat ovat tuttuja varsinkin Lapin sairaanhoitopiirin asiakkaille. Koska syrjäseuduilla julkista liikennettä ei ole ja välimatkat ovat pitkät, joudutaan myös perusterveydenhuollon palveluiden perässä ajamaan pitkiä automatkoja.

–Esimerkiksi Puljun kylästä Kittilän terveyskeskukseen lääkereseptejä uusimaan kertyy matkaa 75 kilometriä, Öman kertoo.

–Utsjoelta Rovaniemelle synnyttämään tulee matkaa 450 kilometriä, muistuttaa Anni Ahlakorpi, Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja ja Lapin piirin hallituksen jäsen.

Lapin vasemmistonuoret vaatii terveydenhuollon palvelurakenteeseen suunnitelluista leikkauksista luopumista. Hallitus on linjannut, että vanhustenhoidon laitospaikkoja tulee vähentää ja ennaltaehkäisevää hoitotyötä, kuten kotisairaanhoidon resursseja lisätä.

–Kotisairaanhoidon resurssien lisääminen tukee asiakkaiden omatoimisuutta ja kotona selviytymistä, muttei vähennä jo olemassa olevaa tarvetta vuodeosastopaikoille, Lapin vasemmistonuoret huomauttaa kannanotossaan.

Öman jatkaa puheenjohtajana

Viikonloppuna Kolarissa kokoontunut Lapin vasemmistonuorten vuosikokous valitsi puheenjohtajana jatkamaan rovaniemeläisen Jussi Ömanin ja varapuheenjohtajana Jesse Korhosen.

Hallitukseen valittiin Anni Ahlakorpi, Santeri Ahola, Ville Luotola, Aino Sirén, Salla Aalto ja Tiitu Sulkko.

Metsähallitusta ei tule yhtiöittää!

Suurin osa suomalaisista kertoo, että luonto on tärkeä osa heidän elämäänsä. Monet kertovat saavansa positiivisia kokemuksia ja uutta energiaa arkeensa liikkuessaan ulkona. Toiset nauttivat puolen tunnin iltakävelyistä lähimmässä metsässä, kun taas toisten on päästävä viikon vaellukselle pakoon kaupunkia. Metsien osuus kattaa valtavat 71% maamme pinta-alasta, josta n. kolmasosa on valtion omistuksessa.  Valtion metsää hallinnoi valtion liikelaitoskonserni Metsähallitus.

Metsähallitus tuottaa helposti saavutettavia luontopalveluita, kuten hoidettuja retkeilyreittejä autiokämppineen ja pitkospuineen. Kaikki Suomen 37 kansallispuistoa ovat sen vastuulla ja niissä vierailee vuosittain vajaa kaksi miljoonaa kävijää. On selvää, että luonnonsuojelulle ja retkeilylle on turvattava siivu julkisesta sektorista. Kysynnästä ei ole uupeloa.

Lemmenjoen kansallispuisto (Inari, Kittilä) on Suomen suurin kansallispuisto.

 

Maa- ja metsätalousministeriö kaavailee Metsähallituksen tai osan sen toimialojen, kuten metsätaloustoiminnan yhtiöittämistä. Tämä voi johtaa yksityistämisiin ja sellaisenaankin se kaventaa demokratiaa metsien hallintaa koskevasta päätöksenteosta. Suurin osa valtion metsien alasta sijaitsee Pohjois- ja Itä-Suomessa. Nykyisinkin eduskunnassa on epäsuhtaa näiden alueiden edustajamäärissä. Yksityistämisen kautta sekin vähä katoaa olemattomiin.

Toinen ongelma on valtionjohdon painostus lisätä puun myyntiä valtion maiden metsistä. Tilanne aiheuttaa ristiriitoja luonnonmukaisten elinkeinojen harjoittamisen sekä luonnonsuojelun kanssa. Esimerkiksi Inarissa Nellimin alueiden hakkuut ovat suututtaneet niin poromiehet kuin Greenpeacenkin. Useat hakkuualueiden metsät ovat lähes luonnontilaisia ja soveltuvat täten huonosti talouskäyttöön. Eduskunta määrää metsähallituksen jättihakkuisiin johtavia tuloutusvaatimuksia täysin kohtuuttomiksi tasapainottaakseen  valtion budjettia, ja toisaalta halutaa vastata markkinoiden kysyntään, koska yksityiset metsänomistajat eivät enää lyö tarpeeksi rasvaa koneistoon. Valtion budjetti tulisi saada tasapainoon muilla keinoin, kuin avohakkuilla.

Yksityisomisteisia metsiä valjastetaan talouskäyttöön yhä vähemmän. Metsät ovatkin taloudellisesta näkökulmasta menettämässä merkitystään rivikansalaisten keskuudessa ja metsänomistajista iso siivu on kaupunkilaistunut. Toisaalta yhä useampi näkee metsänsä porttina metsästyksen, kalastuksen, marjastamisen ym. luonnossaliikkumisen kaltaisille harrastusmahdollisuuksille. 

Poliitikkojen tuleekin ymmärtää, että oman metsän hyödyntäminen virkistyskäyttöön on ihmisoikeus, eikä valtion metsien hoitoa tule asettaa ristiriitaiseen tilaan yksityismetsien käyttöaiheiden vuoksi. Olen myös erittäin huolissani suomalaisten urbanisoitumisesta. Jos metsänomistajien kiinnostus metsätöihin laskee entisestään, on kotimainen metsätalous kovassa kriisissä. Todellisiin ongelmiin ei siis yhtiömuodon muuttamistoimilla puututa, vaan pikemminkin päinvastoin kestävä metsätalous, neuvonta ja luontopalvelut rakentuvat vahvan julkisen sektorin varaan. 

-Jussi Öman