lauantai 27. kesäkuuta 2015

Rinteen Syriza-kanta ei ole kenenkään etu - avoin kirje

"Hyvä kansanedustaja Rinne,

Olen jonkin verran seurannut keskustelua Kreikan veloista ja siitä, mitä niiden suhteen pitäisi tehdä. Teidän ehdottomat linjauksenne asian suhteen ovat saaneet minut hyvin hämilleni ja epäuskon valtaan. Syriza kun on luettavissa nimenomaan sosiaalidemokraattiseksi, ei marxilaiseksi puolueeksi. Se yrittää saada oikeutta tavallisille kreikkalaisille, jotka on oikeistopuolueiden vallan seurauksena ajettu syvään ahdinkoon. 

Kreikan velkojen helpottaminen ei olisi maailmanhistoriassa ennenkuulumaton liike. Päin vastoin, eri maiden velkoja on annettu koko mitassaan anteeksi ennen, pitkin ja jälkeen 1900-lukua niin kosolti, että tapauksista on koottavissa pitkä lista. Velkataakkojen alla osittain tai kokonaan armahdettuihin maihin kuuluu nykyinen teollisuusveturi Saksa (velkoja armahdettu 1953), IMF:n ja Maailmanpankin mukaan "voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita" (1990-luku) ja valtioita, joissa kansanliikkeet ja suorasukainen kieltäytyminen takaisinmaksusta johtivat tulokseen (esim. Neuvosto-Venäjä 1918 ja Islanti 2008). Juridisia perusteitakin velkojen huojennukseen löytyy Kreikan kohdalla. Velkojien karskit vaatimukset leikattavista julkisen sektorin menoista ovat yksi selkeä syy siihen, miksi kreikkalaiset nyt kärsivät, eikä mahdollisuuksia osallistua bruttokansantuotteen luomiseen ole tarjolla varsinkaan nuorille.

Annetun velan leikkaaminen sen sijaan on hyödyllisintä, mitä velkojat voivat nyt tehdä. Kreikka ei pysty maksamaan koko rahaa takaisin vaikka se tekisi itsestään orjavaltion. Tulee siis kysyä: onko parempi pienentää taakkaa ja saada edes osa menetetystä summasta takaisin, vai odottaa, että Kreikka suistuu täydelliseen kaaokseen, jolloin senttiäkään ei ole pelastettavissa?

Hallituksen ja Soinin patistaminen ehdottomuuteen velkojen suheen saattaa olla yrityksenne houkutella perussuomalaisiin siirtyneitä ja nyt siihen puolueeseen tuohtuneita äänestäjiä SDP:hen. Itsekin näkisin perinteiset duunarit mieluummin osana teitä kuin perussuomalaisia, oman puolueeni ollessa vasemmistoliitto. Noiden äänten kalastelussa on mielestäni kuitenkin hyvin kyseenalaista käyttää keinona kovia kokeneiden kreikkalaisten vähäosaisten kuvaannollista yli kävelemistä. Yksi niin sosiaalidemokratian kuin sitä marxilaisemman vasemmistolaisuudenkin tärkeimmistä kulmakivistä kun on aina ollut ajatus siitä, että ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja hyviä keinotekoisten rajojen tuollakin puolen.

Suomalaisten turhautumuksen ohjaaminen hallituksen sijaan kreikkalaisiin ei ole eettisesti oikein eikä SDP:lle hyödyllistä.

Ystävällismielisin terveisin
Milla Knuuti" (Lapin Vasemmistonuorten hallituksen jäsen) 

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Kannanotto hallitusohjelmaan

Lapin Vasemmistonuoret ovat tyrmistyneitä Sipilän hallituksen laatimista leikkauksista, jotka kohdistuvat pääosin yhteiskunnan heikoimmin toimeentulevaan osaan, eli opiskelijoihin, eläkeläisiin, työttömiin ja lapsiperheisiin. Hallituksen esittämät leikkaukset ovat isku vasten hyvinvointiyhteiskuntaa ja leikkaukset tulevatkin kasvattamaan luokkajakoa ja johtamaan työttömyyden kasvuun.

Hallituksen veropoliittiset tavoitteet aiheuttavat suurinta ahdinkoa pienituloisissa verotuksen progression kaventuessa ja tasaveroihin siirryttäessä. Haitakeverot koskettavat eniten juurikin pienituloisia, joiden ostovoima heikkenee suuresti verrattuna rikkaampiin. Verotuksessa tapahtuvat muutokset, kuten uuden auton hankinnan halventuminen ja verotuksen siirtyminen yhä enemmän kulutukseen, leikkaa toimeentuloa pienituloisilta varsinkin Lapissa, jossa ihmisten on käytettävä autoja muun muassa pitkiin työmatkoihin. 

Hallituksen kiristyspolitiikka pakottaa ammattiyhdistysliikkeen tekemään kipeän päätöksen joko työehtojen heikentämisestä tai lisäleikkauksista. Tämä pakottaa ammattiyhdistysliikkeen ottamaan vastaan pettäjän roolin hallitukselta. Suunnitellut heikennykset työehtoihin ja työajan lisääntyminen tulevat käytännössä näkyviin irtisanomisilla, kun työnantajat poistavat turhiksi jääneet työntekijät. Tällöin ongelmaksi nousee kasvava työttömyys ja pienituloisten kasvava massa. Lisäksi työehtojen heikentäminen tekee työntekijöiden polkemisesta liian helppoa ja siirtää yrittäjien ja työnantajien vastuuta työntekijöille. Pidemmät työajat ovat myös suoraan pois palveluiden kuluttamisesta, joka on osaltaan edellytys talouskasvulle palveluvetoisessa Suomessa.

Talouskasvun saamiseksi Lapin Vasemmistonuoret ehdottavatkin, että työaikaa tulee vähentää maltillisesti, jolloin työttömiä saadaan mukaan työelämään ja ihmisillä jää aikaa kuluttaa enemmän yritysten tarjoamia palveluita ja tuotteita. Ilman ostovoimaisia kuluttajia ei ole myöskään kysyntää palveluille ja työehtojen ja työajan pidentäminen näin ollen syövät palvelualojen asiakaspotentiaalia huomattavasti. Pelkästään hyväosaisten kulutuksella ei saada Suomeen talouskasvua.

- Lapin Vasemmistonuoret

lauantai 30. toukokuuta 2015

Ajatuksia, joita kulunut viikko on minussa herättänyt

Sen erään 36-sivuisen asian herättämiä negatiivisiä tunteita voisi purkaa monesta eri lähestymiskulmasta. Yksi niistä on eläkeläisten hyvinvointi, toinen se, että taloustilanteen ollessa huono kirjastoja ja muita tasa-arvon mahdollistavia palveluita tullaan seuraavien vuosien kuluessa ajamaan alas. Hallituspuolueet eivät kyenneet löytämään riveistään kuin viisi sellaista naista, jotka eivät jäädy kameran edessä ja voivat näin ollen tarvittaessa vaikka leikkiä pätevää. Noihin viiteen ei lukeutunut esimerkiksi Kulmuni tai Pelkonen. Ärsyttävää. Aina mun pitää olla feministi yhdessä nykyajan onnistuneimmista yhteiskunnista. 

Tällaisten asioiden sijaan päätän kuitenkin nostaa perusteellisemmin esiin sen osan 36-sivuisesta asiasta, jota ollaan jo eri suunnista puitu paljon viimeisen kolmen päivän aikana. Suurin osa hallituspuolueiden äänestäjistä ei odottanut tilaavansa sitä mitä nyt tulevat saamaan. Koulutuksesta ja sen ympärillä eläviltä leikkaaminen on asia, joka ahdistaa vasemmistonuoria ihan erityisellä tasolla. Miksi Suomen kilpailukyvyn tärkeimmästä luojasta, kansainvälisesti kadehditusta valttikortista päätetään leikata massiivinen siivu? 

Järjettömyys johtunee ihmisistä, jotka uskovat kouluissa ja tutkimuslaitoksissa esiintyvän massiivisissa määrin ”tyhjäkäyntiä”. Professorit vetävät lonkkaa kesäisin, luokanopettajat tekevät niin joka päivä. Suomen lukioissa voidaan liian hyvin ja kehitytään liian paljon. Ulkomaalaiset tulevat ilmaisten lastenvaunujen perässä tänne meidän kansalliseen omaisuuteemme opiskelemaan. Peruskoulujen oppilasmäärä luokkakoot ovat niin pieniä, että numeroiden vaivattoman ja aikaa viemättömän lätkimisen jälkeen opettajille jää kasapäin aikaa havaita koulukiusaaminen ja vaaralliset välituntileikit. Oppilaat peruskouluissa ovat muutenkin turhan tasa-arvoisia, mitä jos maksullistettaisiin esikoulu? 

Antti Kaikkosta siteeratakseni: ”Se onkin hyvä huomata, että sinun opintotukeen tämä ei vaikuta, eli tämän päivän opiskelijoiden opintotukeen se ei vaikuta.” (Yle Kioski 27.5.) Kyseessä oli hyvä yritys lohdutella ahdistuneita ihmisiä. Ikävä kyllä se ei toimi esimerkiksi sellaisiin ihmisiin, jotka ovat vasta – ei tämän päivän, vaan – noin elokuun 10:nnen päivän opiskelijoita. Ja jotka tietävät roikkuvansa opintotuen ja julkisen sektorin palveluiden varassa vähintään seuraavan vuosikymmenen, jotta jonain päivänä voisivat niittää rahaa ja mainetta kenties freelancerina. 

Nyt alkaa hieno vaihe vuodesta myös järjestön ja liikkeen kehittymisen kannalta. Itsepäisinkin työmyyrä saa yli kaksi kuukautta aikaa vain pyyteettömästi levätä ja nauttia kaikesta mukavasta. Samalla jokainen paremmasta yhteiskunnasta ja maailmasta haaveileva voi jaksaessaan ympärivuorokautisessa auringonvalossa hioa jotain kunnianhimoista ja suurta, nimittäin pohdelmaa siitä, mitä vasemmistolta puuttuu ja kuinka se saavuttaa sen. Ei paineita. 

Antaakseni jotain pohjaa toivomalleni keskustelulle esitän ne kaksi asiaa, joista karkeasti ajatellen vasemmiston tuleva kukoistus mielestäni syntyy. Ensimmäinen on aikaisemminkin peräänkuuluttamani uusien ihmisryhmien saavuttaminen, jossa, kuten olen ennenkin tuonut ilmi, vasemmistonuoret pitelee avaimia menestykseen. Vaaleissa menestyneiden vasemmistolaisten ehdokkaiden kampanjoita pohtiminen auttaa mielestäni jo tässä. Esimerkiksi Mai Kivelällä oli uskomattoman onnistunut kampanja, jonka rakennuspalikoista voidaan Lapissakin inspiroitua. 

Toinen tärkeä asia on muodostaa vahva, varteenotettava vasemmisto vastapainoksi perusporvarihallitukselle. Oikeistolaiset asiantuntijat ja tiedotuskanavat ovat jo pitkään päättäneet, miten kansa ajattelee. Ilman muutosta vasemmistolla ei ole mahdollisuutta järkevöittää yhteiskunnallista keskustelua tai niittää voittoa seuraavissa eduskuntavaaleissa. Mutta minkälainen tuo muutos itse asiassa olisi ja kuinka se saadaan aikaan? En tiedä, mutta mietitään yhdessä. 

Sanon kolmannenkin asian: vasemmistonuorten uudella puheenjohtajalla on mahdollisuus saada hienoja asioita aikaan, kunhan pääsee tarttumaan työhön. Erityisesti uusien vasemmistolaisten asiantuntijoiden luominen ja osallistuttaminen keskusteluun on idea, jonka perään kuuluu laittaa sulkeisiin huutomerkkejä. Mutta miten se tapahtuu? 

Kirjoitin pitkän ja hankalan tekstin. Nyt yritän kertoa jotain mukavaa. Yhdeksän vuoden merkittävä ajanjakso elämässäni päättyi tänään. Uskomatonta, mutta ei itketä. Seuraavat kaksi kuukautta vietän yrittäen kuluttaa mahdollisimman paljon aikaani miettien isokorvaisia, turkillsia eläimiä hassuissa hatuissa, välillä myös suunnitellen kunnianhimoisia rakennelmia tämän liikkeen varalle, sillä siitä tulee harrastukseni. Vietetään kiva kesä ja pidetään lippua korkealla. 

- Milla Knuuti, Lapin Vasemmistonuorten hallituksen jäsen

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Tunnelmia Torniosta

Viime päivinä varmasti useampi ihminen on kuopannut toiveensa esimerkiksi energiavallankumouksen, ihmisoikeuksia kunnioittavan translain tai turkistarhauksen lopettamisen suhteen. Myös tieteellisistä lähtökohdista heijaava talouspoliittinen keskustelu on todennäköisesti liian utopistinen odotus eduskunnan vastavalitulle kokoonpanolle. Mietin, pitäisikö edellisen lauseen sana ”vastavalitulle” vaihtaa sanaan ”uudelle”, mutta vaikka uusia kansanedustajia on monta, maailma on yhä kalapuikkoviiksien sekä samojen homehtuneiden puolueiden oma, ja eduskunnan kokoonpano on ehdottomasti enemmän vanha ja poliittisesti konservatiivinen kuin uusi ja liberaali.


Moraalin ja "tämä hyvä, tämä huono" -luokan päättelykyvyn omaava ihminen on huolissaan. Koska lisäksi olen kaksihenkisen lapsiperheen jäsen, roikun maksuttomien mielenterveys- ja kulttuuripalveluiden varassa ja olen lähiaikoina muodostettavan hallituksen lopettaessa arvioimassa Suomen korkeakoulujen mahdollisuuksia, olen tällä hetkellä kauhuissani ja ahdistunut. Aion hengata vielä oman ikäni verran vuosia sen julkisen sektorin varassa, jonka pyörityksestä aiotaan seuraavassa neljässä vuodessa kadottaa miljardeja euroja. Onneksi en vielä lisäksi ole paperiton Suomen rajojen ulkopuolella syntynyt tai koe edustavani väärää sukupuolta.

Vasemmistoliitto, jolta sain kirjekuorellisen uudelle jäsenelle tarkoitettua materiaalia perjantaina, sai kaksi uutta kansanedustajaa. Ne kaksi ovat sellaisia ihmisiä, jotka pitävät varmasti kovaa ääntä eduskunnassa, vaikka 12:lla nappia painavalla sormella tuskin muutetaan Suomen talouspoliittista suuntaa. Puhdasta asiantuntevuutta edustavat puheenvuorot Arkadianmäellä, joita pidetään tulevalla vaalikaudella paljon, tulevat silti jokainen olemaan piikki monen Thatcherin selkänahassa.

Tovereilta on kummunnut erittäin innostavia ideoita siitä, kuinka puolue saadaan nostettua tuhkasta. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että meidän pitää jalkautua uusien ihmisryhmien pariin. Vegaaneilla ja perhetilallisilla on keskenään yhteinen inhon kohde, sosialistilla ja kristityllä on pitkälti yhteinen arvomaailma. Vasemmisto pystyy järjestämään toimintaa vastaanottokeskusten asukkaille ja nostattamaan vanhaa kunnon ČSV-henkeä Ylä-Lapissa, mutta tällä hetkellä se ei tee niin. Meidän pitää alkaa muutosvoimaksi.

Täällä Torniossa Vasemmistoliitto on kaupunginvaltuuston toiseksi suurin puolue, mutta olen jopa sanoinkuvaamattoman pettynyt paikallisosaston toimintaan vaalien alla. Puolue pitää saada ulos sen päämajasta sinne, missä on ihmisiä, ja Vasemmistonuorten paikallisosasto pitää saada kasaan. Meidän pitää järjestää kunnianhimoisesti tapahtumia eri kohderyhmille kaupungissa ja maaseudun asutuskeskuksissa, jotka nyt ovat jääneet Keskustan käsiin. Lapin Vasemmistonuorilla on tärkeä ja kaikkeen vaikuttava rooli nuorisoa innostavan toiminnan järjestäjänä, ja toivon, että emme jää tavanomaisuuden emmekä realismin rajojen sisälle, vaan aloitamme taistelun heti ja tavoittelemme pilvilinnoja. Pyritään parempaan kuin hyvä, sillä uskon, että utopian ja todellisuuden välinen dialektiikka saavuttaa paremman tuloksen kuin todellisuuden ja vaatimattomuuden välinen vuorovaikutus.

Pyritään myös saamaan järjestön kannanotoille laajempaa näkyvyyttä kuin tällä hetkellä. Kyse on oikeasti hyvistä teksteistä, joilla voisi olla merkittävä asema uusien vasemmistolaisten innostajana ja kansalaiskeskustelun herättäjänä. Onneksi seuraavaan neljään vuoteen tuskin tulee olemaan puutetta aiheista joista ahdistuneesti kertoa, kirjoittaa tai kampanjoida. Kiitos hehkeän uuden eli vanhan eduskunnan.

-Milla Knuuti, Lapin Vasemmistonuorten hallituksen jäsen

torstai 2. huhtikuuta 2015

Valistustalo on säilytettävä

Valistustalon potentiaali on valtava. Meillä on olemassa ydinkeskustassa rakennus, jonka historia on vertaansa vailla ja mahdollisuudet mittaamattomat. Tämän hetkinen purkamispuhe on aivan yhtä ikävää kuultavaa kuin oikeiston leikkaushuuma valtakunnan taloudessa.

Tästä historiallisesta kulttuurin keskittymästä ajatellaan vain, että menkööt, tehdään myynnistä rahat ja katsotaan kerrostalon nousevan siihen tilalle. Mitä se kerrostalo meille tuo? Mitä sellaista se tuo, mitä kerrostalo 500 metrin päässä tuosta kohtaa ei toisi?

Me tarvitsemme Rovaniemellä kulttuuria, harrastusmahdollisuuksia ja liikuntapaikkoja, me tarvitsemme näköaloja. Me tarvitsemme jotain, mikä ratkaisee rumien betonielementtitalojen jättämän tyhjiön sielussamme.

Tuohon kysyntään vastaa Valistustalo. Se vaatii vain 1,4 miljoonan euron remontin alle. Sen jälkeen meillä voisi olla edelleen Lapin paras keikkapaikka, jossa voisi esiintyä esimerkiksi soitinyhtyeet, tanssiteatteri, teatteri, tanssijat sekä kaikki muutkin esiintyjät. Siellä voisi olla päivisin kulttuurikahvila, päivätansseja, asukkaiden olohuone ja taidenäyttelyitä. Iltaisin siellä voisi olla esityksiä. Viikonloppuöisin jengi joisi siellä kaljaa ja fiilistelisi paikallisia, nousevia bändejä sekä isompiakin nimiä.

Kuva: Pekka Aho
Alakerrassa bändit soittelisivat, tanssijat ja liikkujat jumppaisivat sekä tanssisivat. Yläkerrassa olisi edelleen taiteilija-ateljeetila sekä taidenäyttelytila. Ylimmässä kerroksessa voisi olla luovan yrittäjyyden keskittymä, jossa järjestettäisiin yrittäjyysseminaareja, koulutuksia ja verkostoitumistilaisuuksia. Sivusiivessä olisi asuntoja, unelmapaikalla.

Kadun kivijalan liiketilat otettaisiin mielellään käyttöön, kun talossa ramppaisi väkeä kulttuuritapahtumissa. Tämä myös tervehdyttäisi tällä hetkellä ostoskeskusten varjossa näivettyvää Rovaniemen keskustaa. Kuinka paljon uutta yrittäjyyttä ja työpaikkoja tämä keskus voisikaan luoda?

Niin, jos miettii, kuinka pieni raha 1,4 miljoonaa olisi yhteensä sellaiselle remontoijaporukalle kuin LYY, kaupunki, EU, Museovirasto ja tulevat vuokralaiset, niin ei puhuta mitenkään ylitsepääsemättömästä summasta. Mukaan voinee laskea myös kansanliikkeen, joka voisi syntyä idean taakse, kun asian taakse saataisiin toimijoita.

Tällä hetkellä Valistustalo kuvastaa koko Suomea täydellisesti. "Me emme tästä nouse." No emme varmasti, jos siihen ei usko edes poliittiset päättäjät. Leikkaamalla ei Suomi nouse, murskaamalla eivät unelmat kasva.

2.4.2015 Rovaniemellä
Ville Luotola, Lapin Vasemmistonuorten puheenjohtaja

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Lapin Vasemmistonuorten uusi hallitus valittiin Kemissä

Lapin Vasemmistonuoret valitsivat vuosikokouksessaan 15.3.2015 Kemissä uuden hallituksen, joka toimii seuraavassa kokoonpanossa:

Puheenjohtaja
Ville Luotola

1. Varapuheenjohtaja 
Anni Ahlakorpi
2. Varapuheenjohtaja
Jesse Korhonen

Hallitus
Santeri Ahola
Milla Knuuti
Aleksi Blomster
Anniina Heikkinen

Varajäsenet
Kaisa-Maria Poikela
Eetu Ahola
Iida Moilanen
Lalli Mustakallio


maanantai 2. maaliskuuta 2015

Ahlakorpi ehdolle Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi

Lapin Vasemmistonuorten piirihallitus päätti esittää Anni Ahlakorpea Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi. Ahlakorpi toimii tällä hetkellä Vasemmistonuorten 2. varapuheenjohtajana ja Utsjoen varavaltuutettuna. Hän on myös ehdolla kevään eduskuntavaaleissa.

Anni tekisi puheenjohtajana hyvää työtä kehittämällä järjestöä entistä enemmän koko jäsenistönsä näköiseksi. Pidän myös Annin aluepoliittisia näkemyksiä erinomaisen tärkeinä järjestön poliittisen linjan kannalta.
-sanoo Lapin Vasemmistonuorten puheenjohtaja Jussi Öman.

Ahlakorpi haluaa jatkaa Vasemmistonuorten kehittämistä jäsenlähtöisenä ja aktiivisena poliittisena nuoriso- ja kansalaisjärjestönä. Hän pitää järjestöä punavihreän kansalaisliikkeen tukipilarina.

Vasemmistonuoret on erinomainen toimija, joka pystyy tuomaan punavihreät teemat – työn, toimeentulon, ympäristön ja ihmisoikeudet – jokapäiväiseen politiikkaan ja keskusteluun, 28-vuotias saamelaisen kulttuurin loppuvaiheen opiskelija korostaa.

Vasemmistonuoret avaa keskustelun koko vasemmiston politiikan määrittelystä hyväksymällä toukokuun liittokokouksessa uuden poliittisen ohjelman. Samalla hyväksytään järjestöstrategia, jonka avulla voimme jatkaa järjestön vahvistamista koko jäsenistön voimin.
Ahlakorpi aikoo keskittyä ensin eduskuntavaaleihin ja kampanjoida puheenjohtajuudesta huhti-toukokuussa, ellei tule valituksi kansanedustajaksi. Vasemmistonuorten puheenjohtaja valitaan kaksivuotiskaudelle liittokokouksessa, joka järjestetään Rovaniemellä 22.–24. toukokuuta.