Tunnelmia Torniosta

Viime päivinä varmasti useampi ihminen on kuopannut toiveensa esimerkiksi energiavallankumouksen, ihmisoikeuksia kunnioittavan translain tai turkistarhauksen lopettamisen suhteen. Myös tieteellisistä lähtökohdista heijaava talouspoliittinen keskustelu on todennäköisesti liian utopistinen odotus eduskunnan vastavalitulle kokoonpanolle. Mietin, pitäisikö edellisen lauseen sana ”vastavalitulle” vaihtaa sanaan ”uudelle”, mutta vaikka uusia kansanedustajia on monta, maailma on yhä kalapuikkoviiksien sekä samojen homehtuneiden puolueiden oma, ja eduskunnan kokoonpano on ehdottomasti enemmän vanha ja poliittisesti konservatiivinen kuin uusi ja liberaali.

Moraalin ja "tämä hyvä, tämä huono" -luokan päättelykyvyn omaava ihminen on huolissaan. Koska lisäksi olen kaksihenkisen lapsiperheen jäsen, roikun maksuttomien mielenterveys- ja kulttuuripalveluiden varassa ja olen lähiaikoina muodostettavan hallituksen lopettaessa arvioimassa Suomen korkeakoulujen mahdollisuuksia, olen tällä hetkellä kauhuissani ja ahdistunut. Aion hengata vielä oman ikäni verran vuosia sen julkisen sektorin varassa, jonka pyörityksestä aiotaan seuraavassa neljässä vuodessa kadottaa miljardeja euroja. Onneksi en vielä lisäksi ole paperiton Suomen rajojen ulkopuolella syntynyt tai koe edustavani väärää sukupuolta.

Vasemmistoliitto, jolta sain kirjekuorellisen uudelle jäsenelle tarkoitettua materiaalia perjantaina, sai kaksi uutta kansanedustajaa. Ne kaksi ovat sellaisia ihmisiä, jotka pitävät varmasti kovaa ääntä eduskunnassa, vaikka 12:lla nappia painavalla sormella tuskin muutetaan Suomen talouspoliittista suuntaa. Puhdasta asiantuntevuutta edustavat puheenvuorot Arkadianmäellä, joita pidetään tulevalla vaalikaudella paljon, tulevat silti jokainen olemaan piikki monen Thatcherin selkänahassa.

Tovereilta on kummunnut erittäin innostavia ideoita siitä, kuinka puolue saadaan nostettua tuhkasta. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että meidän pitää jalkautua uusien ihmisryhmien pariin. Vegaaneilla ja perhetilallisilla on keskenään yhteinen inhon kohde, sosialistilla ja kristityllä on pitkälti yhteinen arvomaailma. Vasemmisto pystyy järjestämään toimintaa vastaanottokeskusten asukkaille ja nostattamaan vanhaa kunnon ČSV-henkeä Ylä-Lapissa, mutta tällä hetkellä se ei tee niin. Meidän pitää alkaa muutosvoimaksi.

Täällä Torniossa Vasemmistoliitto on kaupunginvaltuuston toiseksi suurin puolue, mutta olen jopa sanoinkuvaamattoman pettynyt paikallisosaston toimintaan vaalien alla. Puolue pitää saada ulos sen päämajasta sinne, missä on ihmisiä, ja Vasemmistonuorten paikallisosasto pitää saada kasaan. Meidän pitää järjestää kunnianhimoisesti tapahtumia eri kohderyhmille kaupungissa ja maaseudun asutuskeskuksissa, jotka nyt ovat jääneet Keskustan käsiin. Lapin Vasemmistonuorilla on tärkeä ja kaikkeen vaikuttava rooli nuorisoa innostavan toiminnan järjestäjänä, ja toivon, että emme jää tavanomaisuuden emmekä realismin rajojen sisälle, vaan aloitamme taistelun heti ja tavoittelemme pilvilinnoja. Pyritään parempaan kuin hyvä, sillä uskon, että utopian ja todellisuuden välinen dialektiikka saavuttaa paremman tuloksen kuin todellisuuden ja vaatimattomuuden välinen vuorovaikutus.

Pyritään myös saamaan järjestön kannanotoille laajempaa näkyvyyttä kuin tällä hetkellä. Kyse on oikeasti hyvistä teksteistä, joilla voisi olla merkittävä asema uusien vasemmistolaisten innostajana ja kansalaiskeskustelun herättäjänä. Onneksi seuraavaan neljään vuoteen tuskin tulee olemaan puutetta aiheista joista ahdistuneesti kertoa, kirjoittaa tai kampanjoida. Kiitos hehkeän uuden eli vanhan eduskunnan.

-Milla Knuuti, Lapin Vasemmistonuorten hallituksen jäsen

Valistustalo on säilytettävä

Valistustalon potentiaali on valtava. Meillä on olemassa ydinkeskustassa rakennus, jonka historia on vertaansa vailla ja mahdollisuudet mittaamattomat. Tämän hetkinen purkamispuhe on aivan yhtä ikävää kuultavaa kuin oikeiston leikkaushuuma valtakunnan taloudessa.

Tästä historiallisesta kulttuurin keskittymästä ajatellaan vain, että menkööt, tehdään myynnistä rahat ja katsotaan kerrostalon nousevan siihen tilalle. Mitä se kerrostalo meille tuo? Mitä sellaista se tuo, mitä kerrostalo 500 metrin päässä tuosta kohtaa ei toisi?

Me tarvitsemme Rovaniemellä kulttuuria, harrastusmahdollisuuksia ja liikuntapaikkoja, me tarvitsemme näköaloja. Me tarvitsemme jotain, mikä ratkaisee rumien betonielementtitalojen jättämän tyhjiön sielussamme.

Tuohon kysyntään vastaa Valistustalo. Se vaatii vain 1,4 miljoonan euron remontin alle. Sen jälkeen meillä voisi olla edelleen Lapin paras keikkapaikka, jossa voisi esiintyä esimerkiksi soitinyhtyeet, tanssiteatteri, teatteri, tanssijat sekä kaikki muutkin esiintyjät. Siellä voisi olla päivisin kulttuurikahvila, päivätansseja, asukkaiden olohuone ja taidenäyttelyitä. Iltaisin siellä voisi olla esityksiä. Viikonloppuöisin jengi joisi siellä kaljaa ja fiilistelisi paikallisia, nousevia bändejä sekä isompiakin nimiä.

Kuva: Pekka Aho

Alakerrassa bändit soittelisivat, tanssijat ja liikkujat jumppaisivat sekä tanssisivat. Yläkerrassa olisi edelleen taiteilija-ateljeetila sekä taidenäyttelytila. Ylimmässä kerroksessa voisi olla luovan yrittäjyyden keskittymä, jossa järjestettäisiin yrittäjyysseminaareja, koulutuksia ja verkostoitumistilaisuuksia. Sivusiivessä olisi asuntoja, unelmapaikalla.

Kadun kivijalan liiketilat otettaisiin mielellään käyttöön, kun talossa ramppaisi väkeä kulttuuritapahtumissa. Tämä myös tervehdyttäisi tällä hetkellä ostoskeskusten varjossa näivettyvää Rovaniemen keskustaa. Kuinka paljon uutta yrittäjyyttä ja työpaikkoja tämä keskus voisikaan luoda?

Niin, jos miettii, kuinka pieni raha 1,4 miljoonaa olisi yhteensä sellaiselle remontoijaporukalle kuin LYY, kaupunki, EU, Museovirasto ja tulevat vuokralaiset, niin ei puhuta mitenkään ylitsepääsemättömästä summasta. Mukaan voinee laskea myös kansanliikkeen, joka voisi syntyä idean taakse, kun asian taakse saataisiin toimijoita.

Tällä hetkellä Valistustalo kuvastaa koko Suomea täydellisesti. "Me emme tästä nouse." No emme varmasti, jos siihen ei usko edes poliittiset päättäjät. Leikkaamalla ei Suomi nouse, murskaamalla eivät unelmat kasva.

2.4.2015 Rovaniemellä

Ville Luotola, Lapin Vasemmistonuorten puheenjohtaja